I'm just a soul whose intentions are good

Otsikon biisi on puhutellut minua jo lapsena. Jotenkin olen aina ymmärtänyt mitä siinä sanotaan. Ehkä se on koskettanut jo jotain aiempaa elämääni. Eilen oli erikoinen päivä. Kävin liikkumassa muutaman päivän sairastamisen jälkeen ja huomasin että se tosiaan lisääntyy mihin huomionsa kiinnittää. Kohtasin paljon tatuoituja ihmisiä. Mummojakin. Sitten bongasin pari ihmistä tanssahtelemassa uimahallin suihkutiloissa ja tuli jo vähän epätodellinen olo. Siinä alkoi sitten tämä samainen biisi soida. Olen vain sielu, jolla on hyvät aikeet. Voi Luoja, älä anna minun tulla ymmärretyksi väärin. Jotenkin tuntuu, että jos elämäni voisi kiteyttää pariin lauseeseen, niin siinä ne olisivat. Hyvät aikomukset ja väärinymmärretyksi tulemisen pelko. Ehkä on jo tullut aika lakata pelkäämästä ja keskittyä hyviin intentioihin. Jättää vastuu ymmärryksestä jokaisen omille harteille. 

On myös sanonta "The road to hell is paved with good intentions". Tämän (tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla) voi tulkita siten että aikomukset jäävät aikomuksen asteelle tai "No good deed goes unpunished" siten että hyvistä teoista päätyy saamaan kuraa niskaansa. Vaikka valitsen olla uskomatta helvettiin, voisin tulkita sanonnan siten että tie sinne, mitä tuo käsite sitten itse kullekin tarkoittaa, on päällystetty meille ohjelmoiduilla hyvillä aikeilla. Aikeilla jotka kumpuavat pohjimmiltaan syyllisyyden tunnosta ja tuomituksi tulemisen pelosta, rakkauden sijaan. Koen että sillä tiellä tallustaa täällä valitettavan moni ja vaikkei tuo helvettiin johtaisi, niin ainakin sillä tavoin rakennetaan sellaista maailmaa jonka realisoitumisen voisi mieltää maan päälliseksi helvetiksi. Paikaksi jossa kanssaihmisten tuomitseminen oikeutetaan meille ulkopuoleltamme sanellun toisaalla sovitun totuuden nimissä. Totuuden joka luo valtavan ristiriidan sen kanssa minkä sydämissämme oikeaksi tiedämme. 

Viime yönä ”sattumalta” kuuntelin pätkän Dolores Cannonin luentoa, jossa hän kertoi ihmisistä, joiden tehtävänä on vain levittää energiaansa, missä ikinä kulkevatkin. Että yhden tällaisen ihmisen energia ulottuu koskettamaan vaikkapa jokaista samassa kauppakeskuksessa asioivaa. Hän mainitsi myös tässä olevan sellainen paradoksi, etteivät tällaiset henkilöt erityisemmin pidä ihmisistä. Että he viihtyvät hyvin omissa oloissaan ja välttelevät muiden ihmisten energioille altistumista. Sain ajatuksesta hyvin kiinni ja hieman huvittuneena samaistun tällaiseen ihmistyyppiin. Usein asetan myös intentiokseni levittää ja jättää energiaani niihin harvoihin paikkoihin joissa asioin. Oh Lord, please don’t let me be misunderstood.