Perhonen pelon vankina
Toisen kärsimys nostaa omat arvet pintaan. Oman surun elämättömästä elämästä. Puristavasta tunteesta kaulan ympärillä. Ainaisesta turvattomuudesta. Näköalattomuudesta. Harmituksen siitä, ettet voi toisen puolesta ottaa askelia vapauteen. Ymmärryksen siitä, että tilanne on räjähdysherkkä ja paine vaan kasvaa hetki piinalliselta hetkeltä, entistä suurempaa tuhovoimaa ennustaen. Ja että ulospääsy tilanteesta vaatii harkintaa ja ennakoivia toimenpiteitä. Avoimuutta niille joilla on sydäntä ja voimaa auttaa. Rakkaudellista pommiryhmää, jonka levittämälle pelastustyynylle voi turvallisin mielin hypätä, juuri sellaisena kuin siinä hetkessä on. Uskallusta antautua toisten hoivattavaksi, kun voimasi on imetty tyhjiin ja rinnassa tuntuu sydämen tilalla vain kouraiseva aukko.
Ja aivan pikkuhiljaa. Kun haavasi ovat tulleet nähdyiksi ja saavat happea, ne voivat alkaa parantua. Kun itse tulet nähdyksi, voit saada kokemuksen siitä, että oletkin aivan hyvä. Täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Kun voit hengittää vapaasti ja olla aidosti oma itsesi turvallisessa ympäristössä, noita nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksia kertyy lisää ja voit alkaa rakentamaan uusiksi omaa kokemustasi siitä, millainen sinä olet. Voit piirtää omat rajasi ja valita kunnioittaa niitä joka ikinen päivä. Rohkenet odottaa tätä kunnioitusta myös läheisiltäsi ja kaikilta muiltakin joiden kanssa olet kanssakäymisissä. Oivallat ettei sinulle tapahtuneiden asioiden tarvitse määrittää sinua ja ansaitset elää hyvää elämää. Tasapainoista, harmonista, ilon ja onnen täyteistä elämää. Ja se kaikki on aivan mahdollista. Sinullekin. Kyllä! Juuri sinulle.
Kommentit
Lähetä kommentti