Sisäisen olemuksesi kunnioittaminen

Muistatko vielä, miten lapsena ajateltiin aikuisten olevan ”vanhoja ja viisaita” tai että jotenkin maagisesti tieto siitä kuinka tulee toimia, iän myötä karttuu päähän. Että sitten aikuisena kaikki ikään kuin olisi selvää. Sitten nuorena aikuisena toteat kyseessä olevan suuremman luokan huijauksen. Yhtä tyhmä olet kuin ennenkin ja tieto karttuu edelleenkin lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta. Vastaukset eivät lataudu maagisesti kovalevyllesi, vaikka kilometrejä olisi mittarissa kuinka paljon. Tai ehkä latautuisivat, jos herkistyisit intuitiotasi ja sisäistä viisauttasi kuulemaan. 

Valitettavasti tähän suuren luokan huijaukseen sisältyy valmis ohjelmointi siitä, kuinka sinun tulisi elämäsi elää. Siihen ohjelmaan ei ole laskettu aikaa pysähtyä itsensä äärelle. Mahdollisesti viisikymppisenä havahdut tunteeseen, että olet edelleen lapsi vangittuna väistämättä rapistuvan kehosi sisään ja olet omistanut parhaat vuodet elämästäsi koneiston palvelemiselle. Siksi että niin kuuluu tehdä. Koska niin meille on opetettu. Heidän toimestaan joiden luulimme tietävän paremmin. Heidän jotka kadottivat omat toiveensa ja unelmansa samaan koneeseen. Kuuliaisesti vaiensivat sisäisen äänensä, joka kysyi ”miksi näin?”

Kuinka on mahdollista, että olemme ostaneet tämän pyramidihuijauksen? Että olemme sivistyksen nimissä pyyhkineet luontoyhteydessä eläneet alkuperäiskansat maailmankartalta. Uskonnon nimissä unohtaneet omat perinteemme. Rahan nimissä unohtaneet itsemme. Hyveellisyyden nimissä menettäneet järkemme. Eläneet elämäämme kasvottoman massan mieliksi.

Millaista elämä voisikaan olla, jos ottaisit aikaa viipyillä itsesi äärellä. Jos lakkaisit poukkoilemasta itsesi ulkopuolelta tulevan ohjeistuksen mukaan ja eläisitkin sisäistä viisauttasi kuunnellen. Eläisit vähän. Enemmän. Ehkä voit aloittaa vauvanaskelin. Antaen maailmalle mahdollisuuden sopeutua. Siihen että olet sinä.