Lehmätkin lentää?

 

Muutamia vuosia takaperin maailmaamme mullistavien tapahtumien yhteydessä valtamedia suitsutti slogania ”ei saa antaa pelolle valtaa”. Mihin on tämä slogan nyt unohtunut? Pelkoa tarjoillaan meille kaikkia mahdollisia kanavia myöten. Jopa urheilukellot ja aktiivisuusrannekkeet tarjoutuvat ajastamaan riittävän pitkän käsienpesun. Keväällä animoidut koronaviruspallerot hyökkivät silmille kaikilta ruuduilta. Nyt ne ovat vaihtuneet maskeilla peitettyihin kasvoihin ja kertakäyttöhanskoihin. Ihmisten hätään siitä uskaltaako arkeen palata. 

Olen jotenkin niin ällikällä lyöty siitä massahypnoosista johon ihmiset on tällä pelon lietsonnalla saatu. On suostuttu kuuliaisesti yhteiskunnan pysäyttämiseen, elinkeinojemme alasajoon, liikkumisvapauden rajoituksiin, eristetty vanhukset entistä yksinäisemmiksi eroon elävistä ihmiskontakteista, lutrattu käsidesillä, opetettu lapset ja tehty työmme etänä tai ehkä maski kasvoilla happivajeessa ja pesty kätemme vereslihalle. Jos samanlaisella toimenpiteiden volyymilla olisi koronan sijaan puututtu esim. mielenterveysongelmien, alkoholin, tupakan tai huumeiden aiheuttamiin kuolemiin ja ilmiöihin, millaisessa maailmassa eläisimme nyt? Mikä ihme siinä on, että kaikkeen muuhun sopii kuolla paitsi koronaan? Mikä hinta siitä ollaan valmiita maksamaan, että kuollaan ihan mihin tahansa muuhun paitsi koronaan? 

Olemmeko valmiita luopumaan elinkeinojemme ja liikkumisvapauden lisäksi myös ajattelemisen vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta kehomme suhteen?  Näin äskettäin otsikon Australian aamu-uutisista, jossa jo promottiin ”Covid-19 salaliittoteoreetikkojen” sakottamisesta. Joku oli tähän kommentoinutkin, että tämä vuosi on kuin huono B-luokan leffa. Kyllä tämä on juuri sitä! Vain sitä vaille että lehmätkin lentää. Valitettavan moni on jo luovuttanut tämän leffan suhteen ja kuorsaa ruususen untaan antaen filmin pyöriä onnetonta loppuhuipennustaan kohti. Olisiko tullut aika herätä ja sanoa ei?