Minä olen minä

Rohkaistuin eilen pitkällisen harkinnan jälkeen maistraatin verkkopalveluun tekemään nimenmuutoshakemuksen. En ole koskaan erityisemmin pitänyt nimestäni, eikä tämä vähennä rakkauttani heitä kohtaan jotka ovat sen aikoinaan valinneet. Kuitenkin olin jo niin ehtinyt tottua nimeeni, että muuttaminen jäi. Nyt yrittäjäksi ryhtymisen kynnyksellä nimi on taas ajankohtainen. Koska työtä tehdä pitkälti omalla persoonalla, se voisi näkyä myös yritykseni nimessä. Kotonakin minua kutsutaan enimmäkseen rakkaaksi tai äidiksi, joten siinä mielessä muutos ei ole merkittävä. Kuitenkin kun olen nyt matkalla siksi ihmiseksi joka haluan olla, nimeni voisi olla sen mukainen.

Hakemuksen allekirjoitettuani palasin vielä lomaketta fiilistelemään ja ajattelin että tallennan sen itselleni muistoksi tästä hetkestä. Onnistuin sitten nappuloimaan selaimen kiinni, enkä tiedä mitä hakemukselleni tapahtui. Nyt tässä virastojen aukeamista odotellessa on vähän orpo olo. Ikään kuin olisin vailla identiteettiä. Ei auta muuta kuin todeta; Minä olen minä. Minä olen.